keskiviikko 30. joulukuuta 2015
Parasta liikuntaa talvella
tiistai 29. joulukuuta 2015
Flunssa vaivaa, joulu ohi
Viimeksi kirjottelin treenimotivaation hiipumisesta. No, sain jo sitä motivaatiota taas lenkkeilyihin kun yksinkertaisesti ajoitin lenkit valoisaan aikaan aamun ja illan sijasta (ainahan tämä ei esim 8-16 työpäivänä ole mahdollista). Mutta mikäs piru se sitten tuli, flunssa! Ensin lapseen ja sitten tietty itseeni. Lapsella yskäkin on jo menneen talven lumia mutta itselläni se vaan jatkuu jatkuu jatkuu... yritettiin käydä kevyellä kärrylenkillä kerran, mutta se rupesi vielä enemmän köhittämään. Käytiin me eilen työpäiväni jälkeen lapsen kanssa kevyellä metsälenkillä, popsimassa jäisiä karpaloita. Joulu onneksi meni silti ihan hyvin, mässäiltyäkin tuli! Taas on semmoinen perinteinen flunssan jälkifiilis: "Sitten kun paranen, sit lähtee!!"
Sainpa muuten joulupukilta uuden kameran. Nyt täytyisi opetella sitten kävin käyttämään enemmän aikaa läppärillä bloggaamiseen eikä tälleen niinkuin nytkin, kirjoittaa puhelimella peiton alla loikoillen. Loput joulukuvistakin tosiaan on siellä kamerassa.
keskiviikko 9. joulukuuta 2015
Lenkkifiilikset kateissa
Nyt on pari viikkoa vierähtänyt niin että ei ole lenkkeily oikein maistunut. Ja onpa tuo liikunta muutenkin ollut melko minimissä, töiltä liikenevä vapaa-aika on kulunut joko kotihommiin, jouluvalmisteluihin tai yksinkertaisesti väsymyksen taltuttamiseen. Eilen 1/2 vapaapäivänä päätin että hemmetti, minähän lähden sinne aamulenkille. Kello 8 aamulla oli melkoisen pimeää ja koleaa. Pää tuntui olevan ihan jumissa ja nenää joutui niiskuttelemaan. Väkisin kävelin koiran kanssa vajaa puolen tunnin lenkin. Mulla on varmaan hämäränäkö päin honkia, koska mua ärsyttää liikkua hämärässä (en muuten kamalasti tykkää autolla ajostakaan samoissa olosuhteissa). Tulisi nyt sitä lunta taas, niin ehkä tämä tästä. Ja kun tuo joulu kiireineen on mennyt ohi.
Liityinpä muuten uudelle kuntosalille, joka avataan tammi-helmikuun tietämillä. Oli siis ennakkoon kuukauden jäsenyys myynnissä sekä liittymismaksu todella edullisesti. Salilla on "vain" sali, ei siis ryhmäliikuntatunteja. Tulee siellä olemaan virtuaalispinning, jospa se koukuttaisikin (siitä, livespinningistä, tykkäsin joskus vuosia sitten). Eikä salilla ole saunaa, vähän karsittu mukavuuksista. Mutta sen vuoksipa jäsenyyskin on suht edullinen, joten ei kamalammin arveluttanut liittyminen. Eniten mietityttää noissa jäsenyyksissä nimittäin se, miten siellä ehtii käydä töiden ohella ja lapsen hoidon ohella. Onhan minulla onneksi edelleen ne iltavuoropäivien aamutunnit "omaa aikaa", ainakin siis silloin ehtii. Sekä joskus viikonloppuisinkin. No, tuleehan tuo sali olemaan kortilla auki 24/7 mutta jotenkin en osaa iltasella ajatella liikuntaa (eikös se karista yöuniakin sitten?). Tai voisihan sitäkin joskus jopa kokeilla, esimerkiksi vapaapäivää edeltävänä iltana.
Ehkä en nyt vain ota liikaa stressiä tästä hetkisen laiskuudesta. Tänään ainakin ollaan vietelty rentoa aamupäivää perhepuistossa, no ollaan me sentään pyörällä liikenteessä. Kai se tästä taas paranee. Kai muillakin tulee tällaisia laiskuuskausia, eikös juu?
maanantai 23. marraskuuta 2015
Uutta potkua smoothieihin
⭐ 2dl maitoa (käytin ihan normaalia)
⭐ muutama salaatinlehti
⭐ puolikas kurkku
⭐ kiivi (tuo kivan kirpeyden)
⭐ 1tl inkivääritahnaa
⭐ avokado
⭐ 1/2 tl Chlorellaa
⭐ muutama parsakaalin kukinto
sunnuntai 8. marraskuuta 2015
Muksu mukana punttiksella
Tosiaan kuten viime postauksen lopussa mainitsinkin, niin minä marssin eräs kaunis päivä lapsi mukana salille. Ensin ajattelin että voiko niin tehdä? No sitten ajattelin, miksei voi. Eihän tuo lapsi enää ole niin pieni että säntäilisi siellä ympäriinsä (eikä niinkään pieni että nukkuisi kiltisti kaukalossaan kuten vauva). Hyvinhän tuo reilu tunnin pituinen treeni meni, kun antoi lapselle puhelimen kouraan ja Kaapot pyörimään. Voi ei, nyt joku ajattelee paskaksi mutsiksi. Kyllä minä annoin myös tutustua painoihin ja laitteisiin, mutta ei ne niin kauaa kiinnostaneet kun ei pienet jalat yllä vielä tekemään mitään. Välillä tyttö napsi äitistä kuvia tuolla puhelimella. Ainut miinushan tuossa salitreenissä oli se, että en voinut kuunnella omaa musaani, mutta onneksi radiosta tuli tällä kertaa ihan toimivaa musiikkia.
lauantai 7. marraskuuta 2015
Ihan huomaamatta
Nyt mun täytyy tunnustaa että en ole niin säännöllisen aktiivisesti käynyt lenkeillä tai portaita pinkomassa, ehkäpä siihen on vaikuttaneet sateiset päivät tai ehkäpä myös ne aurinkoisetkin. Nyt on ollut niin ihanat ilmat ulkoilla lapsen kanssa; raikasta hengitellä, ei liian kylmää, juuri sopiva. Ollaan käyty marjametsäretkellä, luontopolulla, jalkapalloa potkimassa ja korista heittelemässä. Mutta kyllä noissakin touhuissa hiki on tullut ja sykekin noussut välillä! Esimerkiksi koripallokentällä pikku-pt laittoi äitin ihan puuskuttamaan kun juoksutti edes takaisin päätykorilta toiselle. Ostin kirpparilta koripallon vitosella. En edes peruskoulussa pitänyt koriksesta, mutta nyt se oli ihan kivaa kuljetella palloa ja heitellä koreja (sen mitä sai koreihin asti perille). Täällä on noin kilsan päässä aivan ihana aidattu nurtsi- ja koriskenttä, harmi vaan että tajusin ne vasta tässä syksyllä kun lähellä oli kirpparipöytä parisen viikkoa. Ensi kesänä pääsee kyllä kentät sitten ahkeraan käyttöön!
Vajaa pari viikkoa sitten käytiin Niivermäen luontopolku kulkemassa läpi, pari astetta taisi olla pakkasen puolella jo aamulla mutta kyllä sitä fleecekerrastot päällä lämpimänä pysyi. Parisen tuntia meillä kului vajaan kolmen kilsan lenkkiin, mutta jäätiinkin paljon tutkimaan kaikkea ja kuvailemaan, sekä evästauon jälkeen loppumatkan kannoinkin tyttöä reppuselässä... silleen pysyi kyllä kroppa lämpöisenä. ;)
Btw, nyt ollaan löydetty metsäretkeltä aivan valtavan isoja karpaloita, nam nam! Niitä pitäisi käydä lisää keräilemässä. Löysin herkullisen lounasyhdistelmän salaattiin: tonnikalaa, raejuustoa ja karpaloita.