sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Kuulumisia viikon ajalta

Tämä viikko onkin kulunut aika vauhdikkaasti töissä ja salilla. Viikko menty yhdellä vapaalla ja viikkoon on silti sisältynyt kolme treeniä (kaksi niistä ohjattuna) ja ulkoiluakin. Nyt mulle on tehtynä kolmen päivän treeniohjelma viikkoa kohden, vaikuttaa ensipuraisulta hyvältä! Treeneissä on etsitty selkälihaksia ja papua, sekä rääkätty olkapäitä. Täytyy myöntää ja myönsinkin, että selkä-olka-vatsalihakset olen itsekseni treenaillessa unohtanut. Ja kuinka "väärin" olenkaan käyttänyt kuntosalia! Takareisilaitteessa tajusin että olen vain ns."veivaillut" niissä laitteissa, kun nyt mua käskettiin _puristamaan_ samalla! Käyttämään oikeesti sitä lihasta mitä on tekemässä.

Liikeradan testailua :)

  • Maanantaina siis kävin aamulla klo 8 salilla tekemässä viikon ensimmäisen treenin, jonka jälkeen pikapikaa kotiin suihkuun ja lounasta, ennen iltavuoroa. Maanantaitreenillä onkin aika hyvä aloittaa viikko, voi ajatella että "jes, jo yksi treeni tehtynä ja koko loppuviikko vielä edessä!". 
  • Tiistai kului töissä ja kotitöissä. Niinä päivinä kun pääsen klo 16 töistä, tuntuu että päivä on jo lähellä iltaa. 
  • Keskiviikkona pääsin klo 15 töistä ja siitä kiiruhdin ohjattuun salitreeniin, viikon toka treeni. Työpäivän jälkeen olo tuntuu jo pöhöttyneeltä ja pää välillä ku Haminan kaupunki. Enemmän tykkään käydä kuntoilemassa ennen työvuoroa. Keskiviikon treenien jälkeen kotona odotti tyttö joka halusi äitin kanssa ulos, no leikkipuistoonhan se oli vielä lähdettävä sitten. Siellä on muuten kovin tylsää talvella jos ei ole juttukaveria tai lumiukkosäätä. 
  • Torstaina olin myös aamun töissä, ja työpäivän perään sännättiinkin (kirjaimellisesti) tyttösen kanssa leffaan katsomaan uusin Risto Räppääjä. Tyttö oli ekaa kertaa elokuvateatterissa. Tyttö sai varmaan hyvän kuvan hommasta kun juostiin tiskille pari minsaa ennen leffan alkua! Lähtemiset on meillä toisinaan kovin hitaita... Oi miksi pitää tulla kiire, yleensä? 
  • Perjantaina minulla oli se viikon The Vapaapäivä. Aamuksi oli sovittu ohjatut treenit niin että ehdin kotiin ennen miehen kouluun lähtöä. Mutta tuo miekkonen sairastikin kotona, joten sainkin sittenkin käydä rauhassa. Viikon kolmannen treenin perään minulla riittikin energiaa, koska aerobinen liikunta olikin jäänyt viikon ajalta vähille, joten kävin vielä laittamassa hikikarpalot otsalle (ja selkään..) 45 minsan spinningissä. Kotona olin lounasaikaan jonka jälkeen leikittiin ja kokkailtiin tytön kanssa. Myöhemmin päivästä lähdettiin leikkitreffeille kaverin luo (jossa minulle tulikin ne hikikarpalot kun tyttö sai megaraivarit kotiin lähdöstä).
  • Lauantaina herätyskello soi 5.15, töihin mars. Töiden jälkeen rötvättiin hetki kotona tankaten energiaa, jonka jälkeen pakattiin luistimet kassiin, kassi tytön kera pulkan kyytiin ja suunnattiin läheiselle jäälle. Pari tuntia siellä vierähti ja itsekin sain luistella ihan reippaasti välillä. Oli meillä lämmintä mehuakin termarissa mukana MUTTA alkutöikseni onnistuin tiputtamaan sen termarin pukukopin lattialle, säpäleiksihän se meni ja sotku oli hieno. Illan kruunasi vielä saunavuoro ja Uusi Päivän jakso areenasta.

(Teksti jatkuu kuvaryöpyn jälkeen... :D)



Toista talvea luistellaan hokkareilla... ennen muinoin mulla oli taitoluistimet ekstrapiikeillä, pieni ero!

Etsi kuvasta lapsi! Kiva lumivalli valloittaa sillä välin kun äiti nostatti sykkeitä jäällä.
"Taivas palaa"
Tänään mulla oli myöskin aamuvuoro, jonka jälkeen lähdin shoppailemaan Prismaan. Ihan ruokaostoksille, mutta erehdyin myös pyörähtämään vaateosastoilla. Sieltä ostinkin miehelle Lonsdalen kollarit, ja sovituskopin kautta totesin että pakko oli ostaa myös itselle samanlaiset, vaikka ne miesten olikin! Alerekistä löytyi myös uusi buffihuivi, fleecetuubi, pipo kevätlenkeille ja pääpanta. Tytölle kotiin sairastupaan ostin uuden kirjan. Alkuviikosta hainkin postista Fitnesstukun paketin kun olin tilannut muutaman uuden paidan ja rannetuet (jotka on vielä testaamatta). Tyllerökin sai oman Fitnesstukkupaitansa. Tilauksessa ollut Björn Borgin toppi on tosin harmikseni liian iso ja alesta johtuen pienempää ei enää ole, joten täytyy keksiä miten ompelukoneella saisi olkasaumoista vähän pois...




Tänään on pientä väsymystä ollut ilmassa, koska viime yönä tyttö herätti minut kesken unien, juuri kun olisi ollut vielä noin tunti aikaa nukkua. Tytön kömpiessä sänkyymme, totesin tytön olevan kuuma kuin kekäle. No kuumettahan sillä (tänään korkeimmillaan 38,7). Viimeisen tunnin unista ei tullut sitten oikein mitään. Itse olen nyt tällä erää ainut joka ei ole meidän porukasta sairastunut, saapi nähdä iskeekö tuo kuume sitten minuunkin, toivottavasti ei. Kauppareissun jälkeen päivä onkin mennyt lievän päänsäryn kera, kanasalaattia kokaten musiikit korville pauhaten.

Huomiselle olen suunnitellut että töiden jälkeen kävisin testailemassa uuden salin ekan treenipäivän merkeissä, vielä kun sinne on ekan kuukauden jäsenyyttä jäljellä (enkä ole vielä saanut käytyä siellä kurkkimassa ja avajaisiinkaan en mennyt).

Täytyy vissiin lähteä pakurikääpäteen keittoon. Heippa!


sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Mistä minä revin ajan liikkumiselle?

Ajattelin valottaa teille ihan omassa postauksessaan sitä, mistä minä nappaan ajan liikkumisille. Luin äskettäin Fit Too You -blogin postauksen pien(t)en lapsen äidin ajankäytöstä. Tämä laittoi itseni miettimään, kuinka hyvin minulla onkaan aikaa liikkumiselle vaikka minulla onkin tuo 3-vuotias lapsi ja 2-vuorotyö. Kaikilla tätä omaa aikaa liikkumiselle ei oikeasti ole, jos on esimerkiksi yksinhuoltaja tai ei ole isovanhempia / muuta tukiverkkoa. Mistäs silloin oikeasti otat sitä aikaa? Paitsi toki lasten kanssa voi liikkua yhdessä, mutta salillehan niitä ei voi ottaa mukaan (paitsi poikkeuksellisesti kerran minulla oli uimahallin salissa tyttö mukana, ihan nätisti se oli siellä).

Minä teen siis 2-vuorotyötä, eli käytännössä aamuvuoroja, iltavuoroja (12-20) ja viikonloppu(aamu)vuoroja. Mieheni käy nykyisin päiväkoulussa, joten lapsemme on nykyään päivähoidossa. Näin ollen kun minulla on iltavuoro, jää minulle muutama tunti omaa aikaa ennen vuoron alkua. Alkuun ajattelin että se vie puhdin työnteolta, mutta päinvastoin se piristää. Joskus käyn punttiksella myös aamuvuoron jälkeen, silloin tosin energiaa treenaamiselle on vähemmän. Tällöin isi hakee lapsen hoidosta päästyään koulusta samoihin aikoihin ja on lapsen kanssa kotona, kun minä rehkin salilla. Viikonloppuvuorojen jälkeenkin minulla on mahdollisuus hipsiä salille suoraan töistä. Kiitos näistä mahdollisuuksista lapsemme isille! Illat minä pyhitän lepäämiselle ja yöt nukkumiselle. En myöskään ole kokeillut klo 5 aamulla salia (jolloin sinne jo pääsisi), en varmaan osaisi niin aikaisin. Vaikka käytännössähän se olisi tyyliin: klo 4.30 herätys, aamupala, pukeutuminen, klo 5 salille, klo 6 suihku ja pukeutuminen, meikkaus, pientä purtavaa, klo 7 lapsi hereille ja hoitoon, klo 8 itse töihin. Nou nou... 

Nämä järjestelyt on olleet minulle ihan ok. Yksi asia mikä meillä kärsii, on kotityöt. Tiskivuori ehtii kasvaa melko usein. Tiskikonehaaveet on edelleen haavevaiheessa. Välillä mietin, pitäisikö lapsen kanssa viettää enemmän yhteistä aikaa? Mutta on meillä sitten niitä vapaapäiviä, välillä arkena ja välillä viikonloppuna. Silloin tehdään kaikkea kivaa tai mennään yhdessä jonnekin. Ainakin tähän asti se on vaikuttanut riittävän lapsellemme. Onpa saanut viettää aikaa myös isin kanssa tarpeeksi. Ei lapsemme ainakaan tyrmää äitin salilla ramppaamista, koska eräskin päivä hän sanoi minulle: "Äiti, sinä olet reipas, kun jumppaaat käsiä ja jalkoja, katso näin!" Yhtenä päivänä kun tulin töistä ja salilta kotiin, tyttö esitteli ylpeänä piirustustaan selittäen: "Tossa sinä olet iloinen kun menet jumppasaliin! Me ollaan isi ja minä autossa ja mennään mummille ja ukille sinun autolla."


Kummankin puolelta meidän isovanhemmat asuvat naapurikaupungissa 50km päässä. Välillä tyttö käy siellä yökyläilemässä, mutta voisin sanoa että melko harvakseltaan. Iso syy tähän on varmaan se, että sinne täytyisi ajella edes takaisin viedäkseen yökylään. Näinä vapaaviikonloppuina tuleekin sitten tuon miehen kanssa vietettyä sitä aikaa ja rentouduttua. 

Lenkeillä käyn melkeinpä tyttö rattaissa, ellen sitten käy aamulla aikaisin. Vauva-aikaan tuli käytyä paljon kantorepun kera. Talvella käydään pulkkalenkeillä ja kesäisin pyörälenkeillä. Melko hyvin tuo tyttö on viihtynyt pyörän kyydissä istuimessaan, paitsi mieleen tulee eräs pyörälenkki kun alkoikin satamaan vettä, silloin fiilikset oli aika korkealla kun kotiin matkaa oli vielä 6-7 kilsaa. Viime kesänä tyttö oppi itsekin polkemaan pyörällä jo melko kovaa ja näin on taittunut hyvin myös lenkkejä itse kävellen / hölkkäillen vierellä. Tänä kesänä joutuu varmaan jo äiti koville tässä hommassa!


Nyt vain täytyy nauttia näistä mahdollisuuksista! Jossain vaiheessahan (esimerkiksi mieheni valmistuttua koulusta) voi paletti muuttua. Toki tuo lapsikin kasvaa silmissä, täytyy myös muistaa nauttia lapsen kanssa vietetystä ajasta. Näin jo lapsen ollessa taapero ja itse työelämässä, sitä unohtaa helposti kuinka paljon se pieni vauva on kiinni äidissään ja kuinka paljon silloin arjen pyöritykseltä vaaditaan.

Tänään me nautimme toistemme seurasta ulkona muutaman tunnin verran. Huhkimme lumihommia (nyt sitä lunta riittääkin), teimme lumiukon ja lumihevosen, kävimme pulkkalenkillä ja laskemassa mäkeä puistossa. Puistosta kotiuduttamme huomasin, että lumihommani varisivat silmissä hukkaan. Huoltofirman aura olikin käynyt pihassa, huomisen ennakointini oli mennyt hukkaan (luulin että ne auraa tuon pihan vasta pitkällä maanantaipäivänä). Tai no, otetaan se kuntoilun kannalta! Suunittelemani spinning jäikin väliin, kun innostuttiin olemaan ulkona kauemmin.

Huomenna taas salihommiin ja työn imuun! Heippa!

(Joku on runoillut leikkipuiston seinään nättejä)




lauantai 20. helmikuuta 2016

Ruokavaliostani ja ajatuksiani mieliteoista

Muutama kaverini on kysynyt minulta  ruokavaliovinkkejä laihduttamiseen. Mitään poppaskonsteja tai ihmedieettejähän en voi suositella, koska semmoisia en ole kokeillut (paitsi joskus lukiossa hölmönä yritin elää jollain kanamunadieetillä tai C-vitamiiniporejuomilla; älä kokeile tätä kotona. :D).

Yksinkertaisesti katson mitä suuhuni laitan. Tässä vain tarvitaan sitä itsekuria. Jos työkaveri kysyy töissä "Otatko pizzaa kun tilataan kohta?" on vain pystyttävä sanomaan "En" ja nautittava ne omat eväät. En toki kiellä herkuttelua, mutta herkkupäivät on sitten tosiaan herkkupäiviä. Välillähän niitä lipsahduksiakin toki sattuu, minullekin, varmaan kaikille.


Viisi ateriaa päivässä. Tai työaamuina mulle tulee sen 6 niitä, kun aamupalan syön niin aikaisin ja kymmeneltä on otettava jo pientä välipalaa ennen lounasta. Mutta pääsääntöisesti aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Ateriaväli noin  2-3 tuntia. Alkuun se tuntuu että saa olla jatkuvasti syömässä, mutta kyllä minulla ainakin nykyään jo kroppa muistuttelee jos väli venyy pitkäksi. Maha kurnii ja pian alkaa jo jopa koskea. Tässä on suuri muutos siihen, mitä syömiseni oli ennen. Silloin en syönyt aamupalaa laisinkaan ja jaksoin silti porskuttaa tyhjin vatsoin (tai oli siellä kahvia) pitkälle puoleen päivään tai ensimmäiseen kahvitaukoon. Raskauden aikaan opin vihdoin syömään aamupalan, ja nykyisin on katastrofi jos aamupuuroni jää nauttimatta. Puuroni on lähes poikkeuksetta kaurapuuroa, raejuustoa, siemeniä, voinokare. Siihen ei vaan kyllästy! 

Aamulla menee myös paljon vettä kun otan tablettiannokseni: 2 omegakapselia, 2 green tea kapselia, 1 MSM-kapselin (tätä on jatkossa jauheena), 1 CLA-kapselin ja purutablettina sinkkiä. Välillä syön myös kuureina maitohapponbakteereja. 

Töissä sitten syön ensimmäisellä kahvitauolla välipalaksi banaanin, maustamatonta rahkaa tai riisikakkua juustolla/leikkeleellä. Ettei vatsa jo ihan huuda tyhjyyttään ruokataukoa odotellessa. Siellä lounaalla syön sitten useimmiten salaattia, jonka protskuosuuden hoitaa broileri, naudanjauheliha, kananmuna, tonnikala (ihan tölkkinä, koska niin helppoa!), raejuusto tai lohi. Salaattiini lempparit ovat  friseesalaatti, romainesalaatti, keräkaali, parsakaali, pinaatinlehtiä, kirsikkatomaatit, kurkku (vähemmän näin talvella). Siemeniä ripottelen usein mukaan: pellavansiemeniä / auringonkukansiemeniä / hampunsiemeniä / cashewpähkinöitä. Avokado tuo hyvää täytettä, kannattaa kokeilla ja makuun tottuu! Joskus pilkon salaatin sekaan myös hedelmäpuolelta appelsiinia, kiiviä tai ananasta -tuo vähän vaihtelua. Joskus vaihdan salaatin lämmitettyihin kasviksiin ja tällöin bravuuri on (kevyesti niukalla vedellä) keitetyt porkkanat ja bataatti mausteiden kera. Lounaani  muodostuu siis niukkahiilarisesta setistä ja tämän olen kokenut parhaaksi näin vuoden kokeiluna. Täyttää sopivasti kun syömistä on tarpeeksi, mutta ei tule ähky eikä iske väsymys. Kokonaan karppausta en ole koskaan kokeillut, koska siitä olen kuulluut vaihtelevia mielipiteitä. Toki tuossa ison salaatin mupeltamisessa menee kauemmin aikaa ja esimerkiksi töissä tulee välillä vähän hoppu mupeltaa. Kotona joskus surautankin salaatin pirtelöksi.



Juuri äskettäin tuli tilaamani paketti postista.

Iltapäivän välipalalla syön taas rahkaa, hedelmää, riisikakkua / leipää tai proteiinikakkua. Leipänä olen nyt kokeillut gluteenitonta, koska olen huomannut normaalin leivän tuovan turvotuksen ja lievän mahakivun mukanaan. Vähänhän nuo gluteenittomat ovat kalliimpia kuin normaalit, mutta ajattelen sen niin että jos syön maksimissaan vain pari leipää päivässä.

Päivällisellä syön samaa ruokaa kuin muukin perhe. Eli ihan perus kotiruokaa. Tässä usein on myös niitä hiilareita sitten enemmän kuin päivän muilla aterioilla. Perussafkat on lasagne, makaronilaatikko, jauhelihakastike perunan tai makaronin kera, jotain lihaa / kanaa / kalaa kylkiäisenä perunaa / makaronia / riisiä. Pikaruokaa me syödään harvemmin, mutta joskus satunnaisesti tulee mielitekona haettua grilliltä makkaraperunat juustolla. Burgereilla me harvemmin enää käydään, niitä ei vaan jotenkin tee edes mieli enää! Kuten ei myöskään valmispizzaa PAITSI jos käydään Kotka-visiitillä niin siellä erään (Korelan) baarin pizza on vain sitä jotain, parasta. Joskus opiskelija-aikoihin tuli kotona tehtyä usein nakkeja, ranskalaisia, nugetteja, makkaraa, valmislihapullia. Nykyisin näitä sisältyy meidän ruoanlaittoon aniharvoin, nugetteja ei nykyään ollenkaan. Makkaraa menee kesäisin jonkin verran kylläkin, mutta se on sitten Huiluntuhdin erittäin lihaisaa 87% grillimakkaraa, vaikka sekin on taas kalliimpaa kuin halppismakkarat. Opiskelija-aikoihin verrattuna ruokaan menee kyllä nykyään enemmän rahaa kun syö valikoidummin, mutta toisaalta nykyään menee PALJON vähemmän rahaa siihen juoma- ja viihdepuoleen (ehkä vain 1-3 kuukauden välein).


Iltapalaksi sitten usein sekoittelen sitä maustamatonta rahkaa marjoilla tai hedelmillä. Joskus tulee tehtyä myös (gluteenitonta) leipää tai näkkäriä. Suuri paheeni herkuttelussahan on mikrotetut voileivät juustolla ja tomaatilla, päälle ripaus sitruunapippuria! Ei tuossa muuten mitään, moni voi miettiä että mitäs tuosta? Mutta ennen näitä leipiä tuli tehtyä hyvin usein. Vaikka leipä koetaankin terveelliseksi, niin itselläni koen sen oloa turvottavana. Joten kuten sanoin niin kokeiluna olen vaihtanut sen gluteenittomaan versioon silloin kun sitä leipää tekee mieli. Ei sitä enää joka päivä tule kyllä syötyäkään. Näin talviaikaan kuluu myös hedelmiä paljon, joskus niihin tulee himo, mutta onhan ne hedelmät pienempi pahe kuin karkki tai sipsi.


Herkkuhetkiin useimmiten sipsin ja karkin sijasta tekeekin mieli napostella porkkanatikkuja, paprikaa, kurkkua ja parsakaalia kermaviilidipillä. Hyvin harvoin on enää tehnyt edes mieli sipsejä, tai jos tekee mieli niin usein kaupassa pääkoppa kääntää vielä ne kasvistikut paremmaksi versioksi. Karkkeja kantaa tuo mies enimmäkseen kotiin ja niitä tulee silloin tällöin naposteltua jos niitä on, mutta itsehän ostan harvoin koska yksinkertaisesti ne on niin kalliitakin. Minulla  ei myöskään ole tapana ostella suklaita kotiin, mutta auta armias kun töissä tietokoneen vieressä oli joulun tienoilla suklaaboksit! Ihan kummallisesti ne maistuikin niin hyviltä, vaikka normalisti tykkään syödä tummaa suklaata. Tummaa ostan välillä kotiinkin.


Treenin jälkeen syön useimmiten rahkaa, kananmunaa tai smoothien jonka seassa on proteiinijauhetta. Jos treeni ajoittuu juuri ennen ruokaa, syön ehkä pikaisesti banaanin juuri treenin jälkeen kotiin ajellessa. Proteiinijauheita veden kanssa sellaisenaan olen kokeillut, mutta useimmat näistä maistuu niin teollisilta että ne juo naama irveessä. Tai kyllähän niihinkin toki tottuisi!


Uusiin makuihin tottuu, kun maistelee niitä vähän kerrassaan. Makuaistilla menee useampia kerta jotta uuteen makuun tottuu, kannattaa vain yrittää. Minullekin oli esimerkiksi avokado uusi tuttavuus noin vuosi sitten, mutta nyt se on hyvää. Alkuunhan juuri sitä avokadoa voi maustaa suolalla tai pippurilla tai sekoittaa vaikka raejuustoon. Jotkut inhoaa parsakaalia, mutta minulle se on suurta herkkua, niinkuin tytöllemmekin! Popsitaan sitä raakana herkutellen. Yksi uusi makunautinto minulle on myös inkivääri, ruoan sekaan tai herkutteluun. Tällä hetkellä leväjauhe on edelleen se, mihin minun makunystyräni totuttelevat. Mutta silti maistelen ja yritän, ja yritän tässä näyttää lapsellekin esimerkkiä. Harmi ettei se esimerkin näyttäminen toimi enää tuolle avokille! (on minullakin inhokkeja kyllä, esimerkiksi kalaöljyä sellaisenaan EN vain pysty nielemään. Tai katkarapuja.)

Tässä nyt lyhykäisyydessään ruokailuistani. Kyllähän siitä tulikin melko pitkä tarina, vaikka ihan simppeli homma. Paljon on vaan kiinni pääkopasta. Kaiken tämän lisäksi olen irrottautunut tupakastakin ja viimeisimmäksi nikotiinipurkasta (jota en ole enää about kuukauteen syönyt). Moni sanoo että polttamisen lopettaminen kostautuu helposti herkuttelulla, mutta ei minulla ainakaan käynyt näin. Ihmiset vain ajattelee niin. Kaikki on omista ajatuksistaan kiinni, eikös? Sinä itse olet se joka päätät mitä syöt ja mitä et. Näillä "taikakeinoilla" olen nyt itse about puolentoista vuoden aikana saanut painoa pudotettua sen kymmenen kiloa, ja nyt viimeisimmän puolisen vuoden aikana olen saanut pideltyä sitä suht samoissa lukemissa (välillä heitellen kilon tai pari mutta antaa heitellä).

Ja jos edelleen luulet että vähemmällä syömisellä laihtuu, olet väärässä. Ihminen laihtuu kun syö: oikealla tavalla, oikeita ruokia, oikeaan aikaan, oikean määrän. Heheh kuulostaa melko helpolta, vai? Suurin osa painonhallinnassa riippuu siitä mitä sinne suuhusi lapioit. :)


Uusia tuulia kuntosaliharjoitteluun

Eilen marssin kuntosalille jännittynein fiiliksin melkein perhoset vatsassa. Tulossa oli pt:n ohjauksella punttitreenit, apua. Eniten jännitin sitä miten jaksan vetää liikkeet läpi ja kuinka paljon olen tehnyt asioita väärin. Koska tähän saakka olen lähes itsekseni räpeltänyt menemään.


Nyt voin sanoa että jännittäminen oli turhaa. Treeni sujui kohtalaisen hyvin mukavan Satun ohjauksessa -vaikka täytyikin myöntää että olen tosiaan tehnyt asioita väärällä tekniikalla. Liikkeisiin otettiin mukaan myös "Fustraa" (googlettakaa, koska tämä on minullekin vielä uusi juttu) ja tämän takia liikkeet tuntuivatkin aivan eri tavalla kuin aiemmin. Ryhdin ylläpitämisessä minulla olikin ja on edelleen petrattavaa. Esimerkiksi crossarilla yksinkertaisesti tuntui että en vain saa vartaloani niin suoraksi kuin olisi pitänyt (vaikka itsestäni tuntui että ryhti on jo niin suorassa kuin voi olla!). Täytyy varmaan yrittää sisällyttää viikkoihin lisää venyttelyä ja välillä vaikka joogatunteja. 

Käytiin Satun kanssa läpi yksijakoinen ohjelma jossa oli koko kropalle kymmenen liikettä. Surullista myöntää että etenkin käsissä voimat ovat vielä niin pienet, hyvä että sain 3kg käsipainoilla pystypunnerrukset tehtyä loppuun! (Ensin mulle lyötiin 5kg painot kouraan...) Mutta maasta se pienikin ponnistaa, treeniä treeniä niin kyllä se siitä lähtee. Nostelen sitten painomääriä kunhan saan ensin tekniikat kunnolla haltuun. Aivan erilaista oli tehdä treeniliikkeitä kun joku ohjaa kädestä pitäen liikkeet ja muistuttelee muun kropan hallinnasta samalla. Jännityksellä odottelen mitä jatkossa on luvassa, suunnitelmissa kuulemma useampijakoista ohjelmaa. 

 

Nyt seuraavana päivänä onkin mukavasti kroppa vähän jumissa sieltä sun täältä, mutta ei pahasti. Suurempi riesa minulla oli tänä aamuna päänsärky, ja edelleen tässä kirjoitellessakin vähän juilii. Tänään siis rötvätään vain kotona lapsen kanssa, hieman kotihommia ja jos illan sauna veisi lopullisesti juilimiset tiehensä. Kyllä nyt vähän helpotti lepo, Burana, tuhti aamupala ja kahvikupilliset. Tässä kirjoittelemisen lomassakin lapsi riehuu vieressä ja pyytää leikkimään (tämä bloggaaminen on aina huono ajatus näihin aikoihin), joten siis taidan siirtyä leikin pariin seuraavaksi. Huomenna jos vähän kävisi kuluttelemassa kaloreita virtuaalispinningissä, ja maanantaina ennen iltavuoroa kokeilemaan uusiksi treeniohjelma läpi.

Leppoisaa lauantaita kaikille! Minä jatkan nyt viikonloppuvapaiden viettelyä ja päänsäryn häätämistä. :)


PS. Jos joku tarkkasilmäinen on huomannut että kirjoittajan nimimerkki on muuttunut, se johtuu siitä että vaihdoin itselleni uuden profiilin, uuden sähköpostiosoitteen takia. Ei sen kummempaa. Lisäksi sain samalla käsityöblogini toisen (vanhan) profiilin taakse. :)

maanantai 15. helmikuuta 2016

Lumen täyteistä maanantaita!

Ennen vihasin lunta, ja talvea ylipäätänsä. Mutta näin vanhemmiten (hahah, onpa kornia) olen tajunnut että on pakko opetella tykkäämään siitä talvestakin. Koska sitä ikuista kesääkään ei saa, ainakaan jos et muuta Suomesta pois. Voishan sitä kyllästyäkin siihen ikuiseen kesään. Nykyisin tykkään lumesta. Päinvastoin taas pimeys, loska, talvinen vesisade masentaa mieltä. 


Eilen ei yhtään ottanut päähän vaikka jouduin työpäivän ja punttiksen jälkeen lumihommiin, tyylikkäästi salitrikoot ja villasukat jalassa! Kotiin ajellessani tuli meinaan kotipihalle pyrkiessä stoppi vastaan kun lumiaura oli vetänyt autotien sileäksi, mutta talon huoltoyhtiö ei ollut ennättänyt vallia auraamaan (ei muuten ole koko pihaa aurattu vieläkään...). Joskus pari vuotta sitten olisin kihissyt raivosta, nyt otin vain lumihommat hauskana loppulämppärinä. Tosin onneksi mulla ei spinningistä ja smithikyykyistä huolimatta jalat olleet tärinäkunnossa. Kumma juttu muuten, eivät nuo koivet ole vieläkään kipeät vaikka tein kyykkyjäkin vähän isommilla painoilla kuin viime kerralla.

Nyt lataus aamulenkin lumisia maisemia, olkaathan hyvät! 

Pala kaunista Kouvolaa. 

Ihanaa maanantaita kaikille. ;)















Voisi sitä kai huonomminkin viettää vapaapäiväänsä.

torstai 11. helmikuuta 2016

On the road again


Täällä taas, jo taas terveempänä! Ilkeitä nuo flunssat, vaikka ei ne petiin saakka kaada, mutta eihän silloin kuntoilla kannata. Nyt on taas viimisin flunssa selätetty (uutta odotellessa...). Olen päässyt vauhdilla hyödyntämään uutta salijäsenyyttäni Easyfitillä! Kamala into päällä kokeilla kaikkea, ja eihän sieltä salilta malttaisi poiskaan aina lähteä kun oikein innostuu (no ei sekään ole aina ihan hyvä juttu). Spinningiä kokeilin taas kuutisen vuoden tauon jälkeen. Ah, se tunne kun rullailet spinnutunnin jälkeen kevyesti vaan ja tasailet hengitystä... Joskus silloin muinoin kävin spinningissäkin, mutta lopetin käymisen kun tunneilla alkoi happi loppua ja heikottamaan. Ei ollut mikään mukavin tunne kun tuli huono olo, tunne että pyörrytti, musiikki oli liian kovalla, ohjaaja karjuu mikkiin... (näin kärjistettynä tuo karjuminen :D). Mutta nyt virtuaalitunteja kokeilleena tuo spinning tuntuu taas hyvältä. Ja olenhan innostunut myös kesällä ulkopyöräilystä joten jos nyt sisätiloissa hakisi sitä pyöräilykuntoakin samalla.

Virtuaalisalissa olen käynyt treenailemassa reisi-vatsa-pakarajumppaa parit kerrat, yllättävää kuinka paljon sekin tuntuu lihaksissa seuraavina päivinä vaikka ei painoja tai mitään härpäkkeitä käytetäkään. Salin puolella olen löytänyt taas vanhan tuttavani smithin, ai että mikä ihanuus! Tykkään sillä tehdä kyykkyjä paljon enemmän kuin vapaalla tangolla, jossa liikerata ei välttämättä pysy niin puhtaana niillä viimeisillä toistoilla ainakaan. Toiminnallisesta salista olen bongaillut suosikeiksini fitnessbagin (etenkin maastavetoihin ja soutuihin) sekä THE boxin! Yllätyin kuinka jaksoin hyppiä boksille tasajalkaa lähes täydet suunnittelemani sarjat (10 toistoa 4 sarjassa), paitsi se viides sarja ei enää mennyt, ei sitten millään. Hypyn tekniikkaa täytyy vielä hioa, videoidessani hypyt huomasin että en ponnista tarpeeksi alhaalta. Lieneeköhän muinaisesta taitoluisteluharrastuksestani sittenkin vielä hyötyä vaikka siitä aikaa jo onkin?


Välihuomautuksena, tässä kirjoitellessani mulla soi päässä Willie Nelsonin tempaiseva biisi "And I can't wait to get on the road again, on the road again..."

Jotain mitä tavoitella.. habaa!
Näihin pöksyihin olen rakastunut, jos ei joku jo ole tajunnut!
Olen iloinen että vihdoin ne raaskin tilata.
Olen miettinyt pitäisikö kehitellä jonkinlainen saliohjelma? Nyt olen tehnyt fiiliksen mukaan ja vähän mitä sattuu. Ajatuksena olisi kuitenkin pitää vuorottain jalka-, käsi- ja keskikroppa treenejä. Näin siksi että jo työpäiviäkin ajatellen tämä voisi olla kropalle ystävällisempää. Töissä tulee käveltyä ja kyykittyä melko paljon, ja joinain päivinä tuntuu kävely kuin näyttäisi pingviiniltä. Tällä viikolla en ehtinyt kylläkään salille alkuviikosta, joten päätin yhdistää kaikki kerralla rehkien tunnin Body Pumpin ja vielä siihen perään puolen tunnin keskivartalotreenin. Voisin kyllä kuvitella että tällainen soveltaen tehty salitreeni sopisi minulle paremmin kuin jokin tarkka ohjelma. Uskon että ohjelman noudattamisesta (ja mahdollisesta noudattamattomuudesta) koituisi minulle vain stressiä. Koska taas voin luetella ne tähän vaikuttavat syyt: vuorotyö, lapsi/perhe, kotityöt, muut harrasteet. Ehkä näin ollen mukavampaa on käydä salilla näin spontaanisti, joten taidan unohtaa ne raadolliset saliohjelmat.

Tai ehkä alan vain pitämään kirjaa suorituksista. Toisihan se motivaatiota lisää, ehkä? HeiaHeiaan olen kyllä kirjannut treenejä ja salilla on käytössä My Wellness härpäke, mutta ihan perinteinen ruutuvihko voisi olla konkreettisempi väline. Täytyy vielä pohdiskella.