Tiedättekö kuinka ärsyttävää on kun joku toteaa: "Mutta olethan sinä ollut raskaana!"
Niin, mitä sitten? No ne himskatin raskauskilot. Miksi ihmiset yrittää perustella aina niillä? Kun ei minulle niitä tullut, ei yhtään. Siitä saan olla kiitollinen! Pari päivää synnytyksen jälkeen minulla oli pienempi masu kuin ennen raskaaksi tulemista, tai ellei pienempikin.
Ensimmäisellä neuvolakäynnillä puntari näytti 67,4kg. Seuraavalla sitten kuukauden päästä se näyttikin 3 kiloa vähemmän, toki tähän vaikutti suurestikin raskauspahoinvointini, mikä oli melko kamala. Siitä tokan käynnin lukemasta tuo lukema sitten nitkuttelikin vaivaiset 2,3kg ylöspäin kaikessa kokonaisuudessaan - aivan oikein - loppuun saakka. Lähes jokaisella neuvolakäynnillä minulta kysyttiin: "Syötkö normaalisti? Et kai laihduta?". No en tietenkään laihduttanut. Mutta söin terveellisesti ja liikuin melko paljon, vielä viimeisillä viikoillani kyykin iskiasvihlaisuista huolimatta mustikkamettässä. Edellä mainituista lukemista voikin sitten jo jokainen päätellä että painoni sujahti mukavasti miinukselle verrattaessa lähtöpunnitusta ja synnytyksen jälkeistä punnitusta. Painoihan syntynyt vauvanikin kuitenkin yli 3 kiloa + muut painoon vaikuttavat jutut siihen päälle (turvotuksilta onneksi vältyin myös).
Sitä en muista paljonko puntari näytti heti synnytyksen jälkeen, tai eipä synnäriltä vaakaa löytynytkään. Mutta jälkitarkastuksessa (1,5kk synnytyksestä) painoin 61,5kg. Myös reiteni olivat kaventuneet raskauden aikana huomattavasti, koska mahduin pienempään housukokoon.
Jos nyt joku teistä ihmettelee miksi kummassa minua ärsyttää se, ettei niitä raskauskiloja tullut..? Katsotaa tuota vuosi sitten otettua kuvaa kaupan sovituskopista. Siinä teille vastaus: ne kilot tulivat vähän jälkiviiveellä. No omaa syytänihän ne ovat. Vauvan kanssa kotona vuoden vietellessäni (ja siinä sivussa vähän koulunpenkillä käydessä) kilot pysyivät kurissa: imetys, vaunulenkit, vauvan kantelu, kantoreppulenkit, puistoilut, vauvasirkus, kotijumppailu...
Tuon vuoden kotielämän jälkeen menin siis saattamaan viimeiset opiskelujeni rippeet päätökseen, josta melkeinpä suoralla ovenavauksella pääsin työnimuun: säännöllisen epäsäännöllistä päivätyötä ja suurin osa energiastani meni uuden opetteluun ja siihen valtavaan vastuuseen mikä itsenäisestä työskentelystä tuli. Lisäksi työ oli pääosin istumatyötä, mitä nyt välillä jonkun tarkastettavan lapsen kanssa palloa heittelin ja viivan yli hyppelin. Lenkkeilyt jäi vähemmälle ja kiloja rupesi kertymään. Jossain vaiheessa huomasin että muutamat syksyllä 2013 ostamani housut eivät enää mahtuneet reisistä jalkaan. Syytin toki uutta työtäni, jossa olin sen 8 kuukautta, mutta olisihan siinä pitänyt itseään niskasta ottaa kiinni. Vaikka työ olikin jokseenkin stressaavaa ja työpisteet vaihtuvia, niin olisihan sitä energiaa sitten saanut varmaan siitä liikunnasta. Se ei vaan tunnu siltä esimerkiksi päänsäryn keskellä illalla.
Syksyllä 2014 tarjoutui tilaisuus vaihtaa liikkuvampaan työhön palvelutaloon. Työ on kaksivuorotyötä, mutta jostain olen silti saanut energiani jonkinasteiseen liikkumiseen. Voisin kyllä sanoa että liikun nykyään enemmän kuin vuosi sitten. Toki työvuoronkin aikana askelia kertyy, vaikka en olekaan niitä mitannut (pitäisiköhän?).
Pikkuhiljaa tämä tämänhetkinen painoni lähestyy tuota synnytyksen jälkeistä painoa. On se paino silti jo pienempi mitä oli ennen raskautta. Se kun ikävän jojomaisesti nousi siellä vuosi synnytyksen jälkeen ja kävi korkeimmillaan liki 70 kiloa. Mikä sitten pelästyttikin että nyt on ruvettava jotain muutoksia tekemään. Ja sillä tiellä ollaan, lähempänä parempaa terveyttä ja kuntoa. Oh hoh, olipas tämä kamala tunti itsensäruoskimista ja kilojen pyörittelyä. Hyvää muistettelua kyllä siitä, ettei pitäisi antaa oman kunnon päästä lipsumaan tuohon jamaan.
Ensimmäinen tavoitteeni onkin siis päästä tuohon kotiäitiysvuoden kuntoon, ja sen jälkeen sitten kuntoon ennen sitä. Haikeana muistelen myös sitä aikaa kun olen (vielä ammattikorkean ensimmäisenä kesänä) painanut 53kg. Siihen ei kyllä ainakaan vielä tänä kesänä tavoitella.
Jos joku teistä kamppailee raskauskilojen kanssa, niin ei tämäkään mukavaa ole. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti