lauantai 12. maaliskuuta 2016

Lapsen kanssa kevätauringossa ja uusien kuulokkeiden testailua


Tänään oli ihanan aurinkoinen kevättalvipäivä. Tiet oli osittain sulat, se ihana fiilis kun asfaltti näkyy jo! Hikikin meinasi tulla suorassa auringossa. Varjossa taas oli viileämpi, ihana aika vuodesta kun ei tiedä mitä pukisi. Laskettelutakki oli auringossa ihan liikaa, mutta varjossa tarpeen. Fiilisteltiin lapsen kanssa kevään tuloa ja suunniteltiin milloin olisi ensimmäisen pyörälenkin aika.


Olin tyytyväinen kun otin minun ja lapseni ulkoilureissulle kameran mukaan. Saatiin vino pino aivan ihania iloisia kuvia. Suurimmassa osasta kuvista pieni tyttöseni hymyilee hampaat rivissä "koska sinäkin äiti hymyilet näin"! Taas lausahdus joka laittaa yhä enemmän äidin suupielet hymyyn. Meillä oli huisin hauskaa ulkoillessa ja viettäessä yhdessä vapaapäivää. Salille en vieläkään uskaltautunut kun nenä edelleen vuotaa ja aamuisin on kurkku käheänä, mutta voi himputti kun kovasti tekis mieli mennä! Suunnitelmissa olisi semmonen kokonaisvaltanen treeni vähän koko kropalle, niin että toistot olisi pienempiä mutta painot isompia.

Ulkoilureissulla tehtiin lenkki kirpparille, josta suunnattiin koulun pihalle leikkimään ja touhuamaan. Rattailla lenkkeillessä testailin myös uusia kuulokkeitani, hyvin tuntuu toimivan bluetoothilla puhelimesta. Bassoista ym en tiedä kun luonnollisesti kuuntelin hiljaa että kuulin meidän papupadan jutut myös. Tänään mulla soi Paula Koivuniemet, koska oli sellainen rennompi fiilis. Aamulla keittiötä puunaillessa oli soitossa Kaija Koo. :D Päässä nämä oli hyväntuntuiset vaikka oli aurinkolasien sangatkin alla.






Minusta on ihanaa että lapsi saa positiivista mallia (vaikka en minäkään aina hymyile, osaan myös raivotakin). Tämä onkin minun lemppariaiheeni: liikunnallinen esimerkki lapselle! Kirjoittelinkin tästä aiheesta viime syksynä postauksen (voit lukea jutun täältä). Jo tuo meidän 'kolme ja puolivuotias' kysyy monesti syödessään "Äiti, onko tämä terveellistä?" tai "Minäkin osaan joskus tehdä noin, sitten kun olen isompi!".

Lapsemme on luonteeltaan energistä sorttia. Haluan antaa hänelle mahdollisuuksia kokeilla uusia juttuja, usein hän intoutuukin itse tekemään perässä mitä äiti tekee (nyt esimerkiksi uusimpana villityksenä voimakuminauhoilla jumppaaminen). Vielä ei olla lasta viety mihinkään säännöllisiin harrastuksiin, lähinnä tosin siksi että vuorotyössä säännölliset harrastusmahdollisuudet on aika rajalliset. Harrastetaan sitten itse mitä pystyy. Tosin tälle kesälle olisi suunnitteilla ratsastustunteja (pari kertaa tyttö on ponin selässä kokeillut pikkulenkkiä tapahtumissa). 


Itseänikin motivoi suuresti liikkumaan se, että en halua antaa lapselle kuvaa sohvaperunaäidistä. Vanhemmistahan se malli tulee. Lasten tulisi liikkua suositusten mukaan vähintään 2 tuntia päivässä. Luonnostaan liikkuvalla pikkulapsella tuo saattaa täyttyä pienissä erissä jo päivän leikeissä ym, mutta mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä vähemmän tulee luontaista liikkumista päivään, jolloin varhaislapsuudessa saadun esimerkin tärkeys korostuu. Kouluiässä liikkumattomuuteen voi vaikuttaa monia asioita: ei ole kavereita (tai niitä ketkä liikkuisi), syrjitään liikuntatunneilla, vanhempia ei kiinnosta (usein lapset kokevat vanhemmat syyllisiksi tyyliin "kun ei ne vie harrastuksiin"). Lapsi ei ehkä uskalla / kehtaa / jaksa lähteä yksin lenkille eikä välttämättä koe sitä edes liikuntaharrastuksena. Itsekään en koulussa lukeutunut "urheilullisiin" tyyppeihin, vaan olin se tyyppi joka jäi liikkatunneilla joukkueita kasattaessa niihin viimeisiin rivissä. Enkä ollut edes se luokan pullukka, päinvastoin. Ja kyllähän minäkin lapsena olen harrastanut: telinevoimistelua, ratsastusta, taitoluistelua... Silti osittain inhosin liikkatunteja, en vain ollut hyvä joukkuelajeissa, esimerkkinä koripallo.



Aina sen liikunnan ei tarvitse olla tyyliin balettitunti tai muu ohjattu homma. Yhtä hyvin kelpaa lenkkeily, pyöräily, pallon perässä juokseminen ym. Lapset ovat luontaisia oppimaan nopeasti uusia juttuja (toki ikäkehitys huomioon ottaen) ja lapsilla on usein hurjasti sisua yrittäessään uusia juttuja! Jo leikkipuistoissakin saa tehtyä vaikka mitä kivaa, myös me vanhemmatkin! 

Minä innostuin tänään taas muutamat kiepit pyörähtelemään rekillä! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti